Joulukirjoja

Olen etsinyt pienille lapsille sopivaa joulukirjaa, jonka avulla voisi kertoa ja muistella, millaisia asioita joulunaikaan liittyy. Suurin osa joulukirjoista on selvästi tehty vanhemmille lapsille, jotka jo jaksavat kuunnella pitkiä tarinoita.

Soiva joulukuusi ja Touhulan kirjajoulukalenteri johdattavat kohti joulun aikaa.

Tämän syksyn uutuuksista löysin pahvisivuisen kiinnostavalta vaikuttavan kirjan nimeltä Soiva joulukuusi. Siinä on leikkisä idea, kirjan voi pystyttää pöydälle kuin joulukuusen. Lisäksi siitä löytyy pieniä lapsia kiinnostava ääninappi.

Leikkisän kirjan sivuilla on etsimistehtäviä ja sen voi pystyttää kuin joulukuusen.

Soivan joulukuusen sivuilta löytyy kuvitettuna kaikki tärkeimmät jouluvalmistelut kuten pipareiden leivonta, joulukuusen haku ja -koristelu. Myös joulupukki, tontut, porot ja lahjapaketit vilahtelevat sivuilla.

Aukeamat sisältävät laskemiseen liittyviä pikku tehtäviä kuten "Löydätkö 5 jänistä, 3 kettua...", joten kirjassa riittää katseltavaa vähän vanhemmallekin joulun odottajalle.

Ääninappikirjojen tyyppivikaa potevan Soivan joulukuusen napista raikaa Kulkuset aivan liian lujaa.

Suureksi harmiksi kirjassa on vaikeasti korjattavissa oleva ääninappikirjojen tyyppivika. Kulkuset -joulurallatus soi hirvittävän kovaa. Lukuetäisyydellä kuunneltaessa sävelmä ottaa sekä aikuisen että lapsen korviin.


Pienen lapsen muisti ei riitä kunnolla edelliseen jouluun saakka, joten joulunodotus sujuisi varmasti kokonaan ilman joulukalenteriakin. Meillä ollaan kuitenkin niin innoissaan lastenkirjoista, että en malttanut olla tarttumatta ihanalta vaikuttavaan Touhulan kirjajoulukalenteriin.

Touhulan kirjajoulukalenterin luukuista löytyy Richard Scarryn aiemmin julkaistuja minikokoisia kirjoja.

Richard Scarryn kuvitukset tuovat mieleen lämpimiä muistoja lapsuudesta. Odotankin innolla, että pääsemme avaamaan yhdessä lapsen kanssa luukkuja. Joulukalenterin sisältämät kirjat ovat nimittäin ennakkotietojeni mukaan vanhoja, kokonaisia julkaisuja, mutta minikoossa. Ainakin äiti pääsee tämän kalenterin myötä taatusti joulunodotuksen tunnelmiin.

Millaisia kokemuksia teillä on kirjajoulukalentereista?

Soiva joulukuusi

Kustantaja: Tammi

Painosvuosi: 2017

Touhulan kirjajoulukalenteri

Tekijä: Richard Scarry

Kustantaja: Tammi

Painosvuosi: 2017

Pienten lasten Viiru ja Pesonen

Viiru ja Pesonen on rakastettu parivaljakko, jonka kommelluksista on päästy nauttimaan jo 80-luvulta asti. Vihdoin viime vuonna julkaistiin ensimmäinen pienille lapsille suunnattu Viiru ja Pesonen. Pitihän se saada pian meillekin luettavaksi.

Viiru ja Pesonen piilosilla on ensimmäinen perheen pienimmille suunnattu Viiru ja Pesonen.

Kirjan sivut ovat tukevaa pahvia. Kooltaan se on juuri sopiva taaperon kanssa luettavaksi. Kuvitus on muista teoksista tuttua, ihanan kodikasta ja rehevää. Kuvissa näkyy paljon luonnosta ja puutarhasta tuttuja asioita kastelukannusta mustikanvarpuihin, jotka kiinnostavat jo taaperoa. Aivan pienimmille lapsille kuvissa saattaa olla liikaa yksityiskohtia ja vaikeammin hahmotettavia ulottuvuuksia.

Kuvitus on kodikkaan rehevää. Yksityiskohtia on paljon ja kuvakulmat vaihtelevia.

Suurin pettymys tämän muuten mainion kirjan kohdalla on tekstin runsaus. Vuoropuhelua on yksinkertaisesti liikaa eikä taapero tai välttämättä leikki-ikäinenkään pysy tarinan juonessa kiinni. Meillä kirjan tarina kerrotaan vielä omin sanoin tiivistettynä versiona. Ainoastaan loppuhuipennus luetaan kirjasta.

Kirjan loppuhuipennus ja Pesosen nikkaroima polkuauto ovat kerta toisensa jälkeen yhtä kiehtovia.

Tarina itsessään on herttainen ja pientäkin lasta kiinnostava. Viiru etsii Pesosta, kunnes viimein kanat huomaavat puusta Pesosen hatun; ehkä Pesonen on sen alla. Kirjan loppu on kerta toisensa jälkeen jännittävä ja kiehtova eikä Pesosen hatun ja Viirulle nikkaroidun polkuauton ihmettelystä meinaa tulla loppua.


Viiru ja Pesonen piilosilla

Tekijä: Sven Nordqvist

Muut tekijät: Tittamari Marttinen (kääntäjä)

Kustantaja: Tammi

Painosvuosi: 2016

Lisää taaperohuumoria

Huumorin ymmärtäminen on usein osoitus tietynasteisesta älykkyydestä. Se kertoo kyvystä ymmärtää asioilla olevan useampia näkökulmia. Siksi taaperohuumori on erityisen kiehtovaa. Se antaa aikuiselle mahdollisuuden seurata lapsen ajatuksentason kehitystä. Samalla saa yleensä itsekin nauraa ja pitää hauskaa lapsen kanssa.

Kun kirjojen mainoslauseena on "parasta taaperohuumoria pitkiin aikoihin" niin onhan sellaisiin tartuttava aivan ensitilassa. Antti Nikusen esikoisteokset Urho on huoltomies ja Onna on poliisi rakentuvat samalla tavalla. Lapsi kuvittelee ympärilleen ammattiin kuuluvia asioita ja lopussa paljastaa "Juksasin!"

Tarina perustuu toistoon ja useiden lukukertojen kautta yllättävän pienikin lukija pääsee juonen jyvälle. Onnan ja Urhon touhut vaikuttavat selvästi olevan kiinnostavia ja hassuja, mutta varsinaista naurun remakkaa nämä eivät ole ainakaan vielä saaneet meillä aikaan.

Kirjoissa on selkeä ja vahvakontrastinen kuvitus, joka näyttää vetoavan tehokkaasti taaperoon ja todennäköisesti myös vauvoihin. Meillä näitä kirjoja on alusta alkaen kanniskeltu tiuhaan tahtiin vanhemmille luettavaksi. Paksuhkot paperisivut ovat pysyneet ahkerasta lukemisesta huolimatta vielä siisteinä, mutta silti nämä kirjat olisi ehdottomasti kannattanut painaa tukevalle pahville.

Urho on huoltomies & Onna on poliisi

Tekijät: Antti Nikunen

Kustantaja: WSOY

Painosvuosi: 2017

Pienten tietokirja

Tämän vuoden uutuuksista löysin kiinnostavan pienten lasten tietokirjan. Maisa tutkii ja touhuaa - Maisan tietokirja on tuhti tarinapaketti. Se sisältää kolme kirjaa, joista ensimmäisessä Maisa ystävineen menee museoon, toisessa uimaan ja viimeisessä yökylään.

Varsinaista tietokirja-osuutta on oikeastaan vain ensimmäinen museossa seikkailu. Sen jälkeen tapahtumat ovat enemmän opettavaista touhuilua.

Tässä kirjassa ei ole avattavia läppiä tai muita hienouksia, mitä monista Maisa-kirjoista löytyy. Sivut ovat myös ohutta paperia. Muutoin teos on sitä tuttua ja toimivaa Maisaa, mitä jokainen Maisaan tutustunut osaa odottaakin.

Aikuisena kiinnostun usein monen kirjan yhteisteoksista, ovathan ne käteviä kirjahyllyssä. Tämä kirja on onnistuttu hienosti pitämään sopivan kompaktina kooltaan, jotta sen käsittelykin on helppoa.

Käytössä erilliset teokset ovat silti parempia. Ihan pienen lapsen on helpompi hahmottaa, missä toinen tarina loppuu ja uusi alkaa, kun kirjat ovat omissa kansissaan.

Uudet pienille lapsille tarkoitetut opettavaiset, mutta ei saarnaavat, tarinat ja kiinnostaviksi tehdyt tietokirjat ovat mielestäni aina tervetulleita. Siinä kategoriassa Maisa tutkii ja touhuaa kuuluu kärkikastiin.

Maisa tutkii ja touhuaa - Maisan tietokirja

Tekijät: Lucy Cousins

Muut tekijät: Anneli Heimonen (kääntäjä)

Kustantaja: WSOY

Painosvuosi: 2017

Humoristisia kirjoja pottailusta

Potta on olennainen asia ja pottailu tärkeä vaihe pienen lapsen elämässä. Olen yllättynyt, kuinka heikosti aiheesta on kirjoja saatavilla. Kirjastossa ne näyttävat olevan jatkuvasti lainassa eikä uutuuskirjojakaan satele tämän tästä.

Meille paras pottakirja on sellainen, jonka voi hankkia kotiin ihan ihka omaksi. Silloin aiheeseen on helppo palata aika ajoin tai ottaa kirja vakiolukemistoksi pottakäynneille.

Tämä arvio oli tarkoitus kirjoittaa jo keväällä, mutta pottakirjojen haaliminen on ollut odotettua työläämpää. Nyt olen onnistunut saamaan käsiini kolme kiinnostavaa ja markkinoilla olevaa pottakirjaa: Potalla, Kuka kykkii pytyllä? sekä Kaikki pienet potalle!

Näiden lisäksi kaupan hyllyillä olen nähnyt myös Piraatti-Paten ja Prinsessa Paulan pottakirjat, mutta jättänyt ne ääninapin takia vielä ostamatta. Kirjastosta olen toistaiseksi turhaan koittanut etsiä myös ihanaa Oskari -sarjaan kuuluvaa kirjaa Oskari ja potta. Olisi kiva kuulla, mitkä pottakirjat ovat olleet teillä suosikkeja? Mitä mieltä olette olleet potta-aiheisista ääninappikirjoista?

Kirjoitin jo aikaisemmin Leslie Patricellin mainioista vauva- ja taaperokirjoista täällä, joten on helppo arvata, että Potalla on ollut koko perheen ehdoton suosikki.

Kirja onnistuu olemaan juuri sellainen kuin hyvän pottakirjan kuuluukin olla. Kepeä ja hauska, jossa yksinkertaista tekstiä on sopivasti. Kuvat ovat helpot, konkreettiset ja lasta kiinnostavat. Tärkein seikka on kuitenkin se, että kirjassa asetutaan pienen lapsen tasolle. Aihe on herkkä ja joskus hankala, mutta kirja ei luo siitä painostavaa tunnelmaa vaan asiaa käsitellään ymmärtävästi ja lempeän humoristisesti.

Kirjan päähenkilö on taapero, joka pohtii menisikö potalle. Hän tarkkailee, kuinka kissa ja koira käyvät pissalla ja viimein hän päättää itsekin kokeilla.

Tarina itsessään on ennalta-arvattavissa kuten pottakirjoissa yleensäkin. Lopulta onnistumista tuuletetaan koko perheen voimin. Tätä kirjaa voi lukea muuallakin kuin potalla ja siitä jää aina hyvä mieli.


Tämän vuoden uutuuskirja Kuka kykkii pytyllä? (Jeanne Willis ja Adrian Reynolds) löytyi sattumalta kirjastosta. Kirja kuuluu edellisen tavoin humoristisiin pottakirjoihin.

Hyväntuulinen teksti on riimiteltyä ja värikäs kuvitus hupaisaa, joten kirjan luulisi kiinnostavan varsinkin jo vähän vanhempaa taaperoa tai pientä leikki-ikäistä. Meillä tämä kirja kiinnosti kuitenkin selvästi enemmän äitiä kuin lasta emmekä päässeet yhdessä kirjaa lukiessa kertaakaan paria sivua pidemmälle. Ehkä tämä on meidän taaperolle vielä liian vaativa.

Kirja on tukevaa pahvia ja siinä on kiva sivurekisteri, joka helpottaa pienen lapsen omatoimistakin lukemista. Erityismaininta tälle kirjalle käsienpesun esiin nostamisesta viimeisellä aukeamalla. Tämä tärkeä asia nimittäin näyttää tyystin unohtuneen muista pottakirjoista.


Herttaisesti kuvitettu Kaikki pienet potalle! (Sally Lloyd-Jones ja Anita Jeram) poikkeaa tyyliltään ja toteutukseltaan kahdesta edellisestä. Tämä ei ole lyhyehkö pahvikirja vaan sivuja on paljon ja ne ovat paperia. Kuvitus on herkkää, hempeää ja yksityiskohtaista. Kirja on paikoitellen kevyesti hassutteleva, mutta ei varsinaisesti humoristinen.

Sivuilla riittää lähes loputtomasti katseltavaa, joten tämä kirja sopii hyvin pitkille pottaistunnolle.

Tarina on yksinkertainen, jonka lopussa odottaa yllätys. Eläimet ovat retkellä kunnes kaikkia alkaa pissattaa ja alkaa pitkä taivallus kohti vessaa. Matkan varrella nähdään kummituksia ja muita omituisia otuksia kunnes lopussa kaivetaan kaikille potat esiin. Yksi potta jää kuitenkin vaille istujaa. Ketä odotetaan, selviää viimeisellä sivulla olevasta peilistä.

Herttaisista kuvista huolimatta tarinasta kasvaa melkein väkisinkin painostava, ainakin aikuisen ymmärryksen tasolla luettuna. Onneksi meillä lapsi ei selvästi koe tarinaa siten vaan kirja kuuluu pottaistuntojen suosikkilukemistoon.


Potalla

Tekijät: Patricelli Leslie

Muut tekijät: Sirola Rauna (kääntäjä)

Kustantaja: Lasten Keskus

Painosvuosi: 2013

Kuka kykkii pytyllä?

Tekijät: Jeanne Willis ja Adrian Reynolds

Muut tekijät:Raija Rintamäki (kääntäjä)

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä

Painosvuosi: 2017

Kaikki pienet potalle!

Tekijät: Sally Lloyd-Jones ja Anita Jeram

Muut tekijät:Raija Rintamäki (kääntäjä)

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä

Painosvuosi: 2016

Vauva- ja taaperohuumoria

Usein vauvoille tarkoitetut kirjat ovat suorastaan liian yksinkertaisia ja helppoja, joista tuntuu puuttuvan ajatus. Kirjoja katsellessa tulee päällimmäisenä mieleen, että niiden tekeminen on ollut vaivatonta. Aivan pienet vauvat eivät toki sitä ymmärrä, mutta minusta sellaisia kirjoja on häiritsevää lukea.

Siksi ilahdunkin joka kerta, kun löydän vauvoille sopivan kirjan, johon on selvästi käytetty ajatusta.

Amerikkalainen kuvittaja Leslie Patricelli on onnistunut pitämään kirjat yksinkertaisina, hauskoina ja kiinnostavina.

Hius, Paukku, Potalla ja Halataan kirjoissa päähenkilönä on ilmeikäs vauva. Aiheet ovat konkreettisia, selkeitä ja tuttuja asioita pienen ihmisen arkielämästä. Erityisen tervetullut vauvakirjojen aihevalikoimaan on tämän talven uutuuskirja Hius, jossa aiheena on hiusten kasvaminen ja leikkaaminen.

Potalla ja Paukku tutkailevat aiheitaan luontevan humoristisella otteella. Kumpainenkin sopii hyvin lukemistoksi lapsen pottaharjoittelun ollessa ajankohtainen. Potta-aihetta lähestytään vähän totisemmin ihmetellen kuin pieruja, mutta lopussa riemulla ei ole rajaa, kun potalla käynti onnistuu.

Halataan -kirjassa on tuttu ja iki-ihana aihe, jonka todisteeksi taaperomme innostuu yleensä halailemaan ja pusuttelemaan myös kirjan hahmoa.

Kirjat ovat pieniin käsiin sopivan kokoisia ja pahvisivuisia. Aukeamilla on vain vähän tekstiä ja kerronta on minä -muodossa. Sarjakuvamainen ja kepeä tyyli sopii näihin kirjoihin ja se näyttää kelpaavan paremmin kuin hyvin myös taaperolle.


Myös kuvitukset ovat selkeitä. Taustalla on yleensä vahva väri ja ääriviivat ovat tummat. Alkuperäiset kuvitukset on oikeasti maalattu maalein ja siveltimin kangaspohjalle, minkä annetaan näkyä myös kirjan sivuilla. Tekstuuri ja maalausjälki tuokin sivuille lämpöä sekä eloa, jollaista kokonaan digitaalisesti kuvitetuista kirjoista ei yleensä löydy.

Nämä neljä kirjaa ovat löytäneet meillä paikkansa parhaimpien vauva- ja taaperokirjojen joukosta. Hauskoja kuvia katsellessa äiti ja isäkin tulevat iloiselle tuulelle.


Hius (2016), Paukku (2014), Potalla (2013), Halataan (2012)

Tekijät: Patricelli Leslie

Muut tekijät: Sirola Rauna (kääntäjä), Rauta Tuuli-Maaria (Halataan -kirjan kääntäjä)

Kustantaja: Lasten Keskus

Yllätyksetön Pipsa

Yllätyksenä kustantajalta saatu ääninappikirja Pipsa Possu – Tömistä ja ärjy! Retki dinosauruspuistoon on ensivaikutelmaltaan juuri sellainen kirja, jonka luulisi kiinnostavan pieniä lapsia. Jännittäviä dinosauruksia, tömistelyä ja ärjymistä sekä ääninapit. Meillä se ei kuitenkaan ole päässyt suosikkikirjojen joukkoon.

Kirjaa on helppo lukea pienenkin lapsen kanssa, koska siinä on vahvat sivut ja ääninapit reagoivat kevyempään kosketukseen kuin esimerkiksi Elmerin orkesterissa. Vaikka kirja onkin kauttaaltaan tukeva ja pienten lasten käsittelyn kestävä, niin sen tarina ja sanasto eivät kuitenkaan ole helpoimmasta päästä. Kirjassa on myös sama ongelma kuin useissa muissa ääninappikirjoissa, eli liian kovat ja korviin pistävät äänet, jotka saattavat pelottaa pienimpiä lukijoita.

Pipsa Possu ja ystävät kuuluvat hahmoihin, joka herättävät ristiriitaisia tunteita. Toisaalta joukko on ihan sympaattinen, mutta visuaalisesti Pipsat eivät mielestäni tarjoa mitään erityistä. Tämä kirja on kuvitukseltaan tasaisen yllätyksetön ja värimaailmaltaan tummanpuhuva.

Kirjan tarina itsessään on ihan kiva ja uskon, että aika tekee tehtävänsä tämän kirjan kanssa. Kun lapsi kasvaa, niin sisältö avautuu paremmin.



Pipsa Possu – Tömistä ja ärjy! Retki dinosauruspuistoon

Kustantaja: Otava

Painosvuosi: 2015

Tulossa keväällä ja seuraa Bloglovin'issa

Follow my blog with Bloglovin

Vihdoin olen saanut järjesteltyä aikaa jatkaa syksyn kiireiden jalkoihin jäänyttä blogiani ja sen kunniaksi Uudestaan! -blogi löytyy nyt myös Bloglovin'ista. Klikkaamalla yllä olevaa linkkiä voit lukea blogia Bloglovin'issa tai voit seurata blogia liittymällä lukijaksi tästä: Seuraa blogia.

Kevään aikana blogiin on tulossa ihania taaperoille sopivia katselukirjoja ja herkullisen helppoja kuvakirjoja. Kirjojen aihepiireistä voin paljastaa sen verran, että ainakin pottakirja tai toivottavasti useampikin pääsee esiin lähiviikkojen aikana. Luukkukirjat, sanojen opettelu ja ääninappikirjat ovat meillä myös edelleen ajankohtaisia, joten todennäköisesti kirjoitan niistäkin lisää.

Monet lapsiperheessä kohdattavat aiheet voi käsitellä lasten kanssa kirjojen avulla. Mistä pieniin lapsiin liittyvistä aihepiireistä tai teemoista haluaisit lukea blogissani?

Hauskasti nok nok nokittu kirja

Maisa kirjoista tutun Lucy Cousinsin syksyllä 2016 julkaistu kirja tikan poikasesta on kerrassaan hykerryttävä. Nok nok nok kirjan tarina on hauska, kuvitus värikästä ja sivuilla on jippo, joka tekee kirjasta omalaatuisen.

Yksinkertaisuudessaan Nok nok nok kirjan tarinassa on kyse siitä, että pikku tikka opettelee nokkimaan ja kun taito karttuu, niin pikku tikka suorastaan villiintyy. Hauskasti kirjan sivuja rei'ittämällä toteutettu tarina tikan nokkimisvillityksestä saa aikuisenkin nauramaan.

 
Kirjan sympaattiset hahmot (iskä tikka ja pikku tikka) ja soljuva kieli sopivat mainiosti yhteen. Riimitelty ja rytmikäs teksti toimii hyvin ääneen luettuna kaikkine nok nok nok nokkinensa. 

Tämä kirja sopii jo ihan pienille vauvoille, joista on hauska kuunnella toistuvia tavuja, katsella selkeitä kuvia ja tutkia pieniä reikiä kirjan sivuissa. Kun tarina myöhemmin aukeaa, niin tikan touhu naurattaa vielä isompaakin lasta.



Nok nok nok

Tekijät: Cousins Lucy

Muut tekijät: Korolainen Tuula (kääntäjä)
Kustantaja: Lasten Keskus 

Painosvuosi: 2016

Elmerin värikäs ääninappikirja

Joskus tulee eteen hetkiä, jolloin tarvitaan vähän ekstraa ylläpitämään pienen lapsen mielenkiintoa. Meillä tällainen tilanne osuu kohdalle yleensä autossa, kun lapsi ei enää malttaisi istua paikallaan. Silloin kaivamme esiin ääninappikirjan.

Ääninappikirjoista tähän mennessä ehdottomasti paras kohdallemme tullut kirja on Elmerin orkesteri. Siinä yhdistyvät kolme tärkeää mielenkiinnon ylläpitäjää: rikas kuvitus, selkeä tarina ja erikoiset äänet.

Ne joille Elmerin retket ovat jo entuudestaan tuttuja osaavat odottaa värikylläistä ja elävää kuvitusta. Suurin syy, miksi omistamme juuri tämän ääninappikirjan onkin sen leikittelevässä kuvamaailmassa. Moni ääninapilla varustettu kirja turvautuu liikaa äänien lumoon, jolloin kuvitus tai tarina jää ontoksi. Elmerin orkesteri on visuaalisesti kiehtova. Siksi sitä lukee ja katselee mielellään ilman ääniäkin.

Toinen ääninappikirjoja vaivaava ongelma on liian kovat ja epämiellyttävät äänet. Tässä kirjassa äänet ovat hyvinkin siedettäviä ellei jopa hauskoja. Ainoastaan linnun viserrys kuulostaa kovalta ja pistävältä. Krokotiilin hampaiden kalistelu on puolestaan lapsen ja äidin mielestä kirjan hauskinta antia.

Tässä kirjassa ääninapit vaativat tarkan ja napakan painalluksen. Taaperomme ei siis onnistu joka kerta saamaan ääniä kuuluviin. Kovin pienen lapsen omatoimiseen lukemiseen tämä kirja ei muutenkaan sovi, koska kirjan sivut ovat ohuet.

Meillä tämä kirja kiinnostaa kuitenkin jo taaperoa, joten paksummat sivut helpottaisivat myös yhteisiä lukuhetkiä. Kirja on myös melko kookas, joten autolukemiseksi se ei ole kaikkein helpoimmasta päästä. Silti Elmerin iloinen ja äänekäs orkesteri pääsee meillä jatkossakin mukaan automatkoille.

Elmerin orkesteri

Tekijät: David McKee

Muut tekijät: Terhi Leskinen (suomentaja)

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä

Painosvuosi: 2016