Menopelejä karnevaaliväreissä

Tämän kesän uutuuskirja Brum brum on leikkisä katselukirja, joka erottuu vahvalla graafisella tyylillään. Kirjassa esitellään eläinhahmojen kuljettamia menopelejä kaivurista sähköautoon.

Tässä kirjassa parasta on värien rohkea käyttö. Lakaisuautot ja trukit esitetään räiskyvästi ja kirja onkin kuin graafisten muotojen ja värien karnevaalikulkue.

Usein ajoneuvoja käsittelevät kirjat suunnataan peittelemättömästi pojille ja poikien vanhemmille. Brum brum onnistuu olemaan ilahduttavasti houkutteleva myös tyttölapsen näkökulmasta.

Kirjassa riittää katseltavaa vauvasta leikki-ikäiseen, mutta sen sivut ovat niin liukkaat ja yllättävän ohuet, että se ei sovellu pikkuisten käsien hypisteltäväksi. Paksuilla pahvisivuilla kirja olisi huomattavasti parempi ja se sopisi jopa pienten vauvojen kanssa katseltavaksi.

Kirjan tyyliin sopivasti myös kieli on kulmikasta ja sanavalinnat ovat paikoin yllätyksellisiä. Kulmikkuutta lisää fonttivalinta, joka vaatii lukijalta vähän enemmän. Ainakin ensikertaa luettaessa.

Kokonaisuutena kirja on hauska ja omalaatuinen ajoneuvokirja, joka jää taatusti mieleen.

Brum brum

Tekijät: Nina Pirhonen

Kustantaja: Otava

Painosvuosi: 2016

Mörkylin luukkukirja pienille

Vauvalle sopivia luukkukirjoja on tullut vastaan melko vähän. Suuri osa on selvästi suunnattu taaperoille tai vähän vanhemmille lapsille. Lisäksi niissä on harvoin yhtä moni asia on niin hienosti kohdallaan kuin Mörkylin ensikirjassa Kuka asuu täällä? Siitä uskaltaudunkin sanomaan, että se kuuluu selvästi aivan pienille suunnattujen luukkukirjojen parhaimmistoon. Kirja on jännittävä, sympaattinen, opettavainen, sopivan helppo ja tukevasti tehty.

Mörkylin ensikirja kuuluu pienille suunnattujen luukkukirjojen parhaimmistoon.

Mörkyli on hirmuinen, mutta silti lempeä hahmo, joka kiinnostaa varmasti vähän vanhempaakin lukijaa. Vauvaikäiselle kirjassa on sopivan selkeät kuvat, joissa ei ole liikaa tasoja. Kuvitettu luukku on valkoisella taustalla ja sieltä takaa paljastuu hahmo.

Kuka asuu täällä? -kirjassa on kunnolliset paksut pahvisivut ja tukevat isot luukut, jotka eivät repeydy heti ensilukemalla. Luukuissa on myös kurkistusaukkoja, joista näkyy pilkahduksia alla olevasta hahmosta.

Mörkylin silmät vilahtaa puiden runkojen välissä. Luukuissa on pieniä oukkoja, joista alla olevat hahmot pilkahtavat.

Tässä kirjassa ei kikkailla kielellä vaan kysymykset ovat luontevia ja helppoja kuten "Kuka asuu puupinossa?". Ja puukasan alta paljastuu "Käärme".

Konstailematon kieli ja kuvitus tekee kirjasta selkeän.

Kirjassa on viisi aukeamaa, joista neljä sisältää avattavan luukun. Viimeisellä aukeamalla ei ole luukkua vaan isosta kuvasta voi etsiä luukkujen alta paljastuneita eläimiä. Kirja on koukuttava ja se luetaankin yleensä joka kerta samantien uudestaan.


Kuka asuu täällä?

Tekijät: Julia Donaldson, Axel Scheffler

Muut tekijät: Kirsikka Myllyrinne (suomentaja)

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy

Painosvuosi: 04/2016

Helppoa katseltavaa Pupen kanssa

Puppe -kirjat tunnetaan lempeistä tarinoista ja kiinnostavista kurkistusluukuista. Näiden lisäksi saatavilla on vielä pienemmille lukijoille sopivia Puppeja. Yksi tälläinen kirja on Puppe ja värit.

Puppe ja värit -kirjassa on Pupen luukkukirjoihin verrattuna huomattavasti paksummat pahvisivut.

Tarinan ja luukkujen sijaan Puppe ja värit- kirja esittelee värejä pienten kuvien avulla. Kuvitus on tyypillistä Puppea: mustia ääriviivoja ja yksinkertaisia muotoja. Kirja alkaa sanoin "Puppe pitää... punaisesta." Tämän jälkeen eri värit seuraavat toisiaan kunnes viimeisellä sivulla ne kootaan sateenkaareksi "Puppe pitää kaikista sateenkaarenväreistä. Mikä on sinun lempivärisi?".

Kirja alkaa sanoin "Puppe pitää.. punainesta" ja loppuu toteamukseen "Puppe pitää kaikista sateenkaarenväreistä. Mikä on sinun lempivärisi?". Sen suurempaa tarinaa kirjassa ei ole.

Puppe ja värit -kirjan helpot kuvat opettavat lapselle myös sanoja. Sivuilta löytyy enimmäkseen arkielämässä vastaantulevia asioita kuten aurinko, sitruuna, porkkana ja tomaatti. Osa kuvista on kuitenkin vähemmän arkisia ja huokuvat menneisyyttä. Esimerkiksi Pupen vihreä lankapuhelin on hupaisan nostalginen yksityiskohta.

Tässä kirjassa ei ole kurkistusluukkuja vaan kirjan juju on sivurekisteri, joka helpottaa sivujen kääntämistä.

Pienimmille lukijoille kirjassa on parasta selkeys ja käsittelyn helppous. Kirja on sopivan kokoinen, ei liian pieni eikä liian isokaan. Siinä on paksut pahvisivut, joiden reunasta löytyy sivurekisteri. Tällä kirjalla lapsen on helppo harjoitella sivujen kääntämistä. Sivurekisterin vuoksi kirja on kuin tehty pomppivaa lukemista varten eli sivuja ei tarvitse lukea tietyssä järjestyksessä. Tämä kirja on hyvä valinta esimerkiksi silloin, kun lapsen keskittymiskyky ei ole parhaimmillaan.


Puppe ja värit

Tekijät: Eric Hill

Muut tekijät: Kirsikka Myllyrinne (suomentaja)

Kustantaja: Otava

Painosvuosi: 2014

Ensimmäinen katselukirja

Räikeillä väriyhdistelmillä toteutettu, yli kolmekymmentä vuotta vanha, kirja ansaitsee tulla huomioiduksi tässä blogissa. Mummolan aarrelaatikosta löytynyt Minun maailmani -kirja on kulunut puhki selkämyksestään, sillä sitä on luettu monen lapsen voimin.

Tämä melkein puhkiselattu kirja on vuoden -83 painos. Vuonna 1977 julkaistua kirjaa on jaettu 90-luvulla myös äitiyspakkauksessa.

Meillä on alusta alkaen ollut iso pino erilaisia pahvisia katselukirjoja, joita olemme vauvan kanssa katselleet. Äitinä olen kiinnostuneena tarkkaillut, kuinka vauvan kehitys etenee ja mistä hän milloinkin kiinnostuu. Minun maailmani oli selvästi ensimmäinen kirja, jota vauva jaksoi tarkastella ja tutkia pidempiä aikoja. Muistaakseni kirjan kuvat alkoivat kiinnostaa vauvaa noin kuuden viikon iästä alkaen.

Minun maailmani -kirja on täynnä värien sekamelskaa.

Minun maailmani on melko pienikokoinen pahvisivuinen kirja. Siinä ei ole lainkaan tekstiä vaan jokaisella aukeamalla on kahdeksan omassa laatikossaan olevaa kuvaa. Aukeamat on jaettu teemoittain: lelut, maalla, matkalla, kotona sekä marjoja ja hedelmiä.

Vauvan ensimmäiseksi kirjaksi tässä on aika paljon katseltavaa. Kuvista löytyy kontrasteja sekä vastavärejä ja niissä on paljon yksityiskohtia. Olinkin yllättynyt, että juuri tämä kirja oli vauvasta kiinnostava eivätkä suurempia ja yksinkertaisempia kuvia sisältävät ensikirjat, joita myös katselimme. Kirjan takakansi kertookin, että "kirja on suunniteltu juuri sellaisia lapsia varten, jotka ovat tarkkoja keksimään kuvien pienet yksityispiirteet".

Vanhan ajan televisio ja puhelin hymyilyttävät aikuista lukijaa. Kuinkahan nykylapset ymmärtävät vanhat lankapuhelimet?

Aikuiselle väriyhdistelmät ovat aika ärtsyjä ja kirjan "lukeminen" vaatii jonkinlaista sanoittamista tai spontaania jutustelua vauvan kanssa. Hedelmät ja eläimet ovat aiheina ajattomia, mutta kirjassa on myös nostalgisia yksityiskohtia kuten vanhanajan televisio ja puhelin.

Hedelmät ja marjat ovat ajattomia aiheita ja kuvina kirjan helpoimmasta päästä.

Vuonna 1977 julkaistusta kirjasta löytyy kovin vähän tietoa, mutta ilmeisesti sitä on jaettu äitiyspakkauksissa ainakin vuosina -94 ja -95. En tiedä olisinko tarttunut kirjaan, jos se olisi tullut vastaan kirjakaupan hyllyllä. Kansikuva ei oikein kerro kirjan sisällöstä mitään ja kirja on muutenkin kaikkea muuta kuin ihanan houkuttelevan näköinen ensikirja, mutta lapselle se on ollut ensimmäinen oikeasti kiinnostava kuvakirja.


Minun maailmani

Kustantaja: Kirjalito

Painosvuosi: 1983

Äkkää ja tökkää: Etsimis- ja tunnistamistehtäviä

Kun lapsi jaksaa keskittyä jo vähän pidempiä aikoja, niin etsimistehtäviä sisältävät katselukirjat alkavat kiinnostaa. Äkkää ja tökkää -kirjat ovat hyvä esimerkki toiminnallisiin kysymyksiin perustuvista kirjoista.

Viime vuonna julkaistu Äkkää ja tökkää sai tänä keväänä jatkoa Äkkää ja tökkää kotona -kirjasta. Kirjojen jokaisella sivulla on paljon katseltavaa ja valmiita etsimistehtäviä. Vaikka elementtejä on runsaasti, niin kuvitus pysyy pääosin selkeänä. Sivut erottuvat toisistaan vaihtelevilla sommitteluilla ja värityksillä, jolloin mielenkiintokin pysyy hyvin yllä. Välillä sivuilta löytyy kurkistusaukko, josta näkee seuraavalle sivulle.

Ylempänä Äkkää ja tökkää, alempana Äkkää ja tökkää kotona. Osalla aukeamista on kurkistusaukkoja, joista näkee seuraavalle sivulle.

Juonellista tarinaa kirjoista ei löydy vaan molemmissa kirjoissa sivut on jaoteltu erilaisiin teemoihin kuten "koirat", "pigviinit", "keittiössä" tai "pesupäivä". Teeman mukaisesti kuvitetuille sivuille on piilotettu kysymyksiä kuten "Etsi neljä lintua." tai "Osoita kolmea perhosta". 

Äkkää ja tökkää -kirjassa on enemmän helpompia aukeamia. Alempana Äkkää ja tökkää kotona.

Kirjat toimivat pienempien lasten kanssa apuna sanojen opettelussa. Lapsi voi osoittaa sormella kuvaa ja aikuinen kertoa, mitä kuva esittää. Välillä kuvitus on kuitenkin niin pienelle melko monitasoista. Hankalampia aukeamia löytyy erityisesti Äkkää ja tökkää kotona -kirjasta, jossa joidenkin kuvien ymmärtäminen vaatisi vähän kehittyneempää kolmiulotteisuuden ja tilan hahmottamista.

Paksusivuiset kirjat ovat kuitenkin käytössä pitkäikäisiä. Sivuilta löytyy vähän vaativampiakin kuvia ja lapsen kasvaessa myös tehtävillä voi lisätä kirjan vaikeustasoa. Valmiit kysymykset kannustavat lasta laskemaan, tunnistamaan värejä ja etsimään yksityiskohtia, mutta kuvista on myös helppo keksiä tarvittaessa lisää kysymyksiä kuten vaikkapa paljonko kello kuvassa on.

Näissä kirjoissa riittää katselemista ja juttelemista lapsen kanssa vielä pitkäksi aikaa.

Äkkää ja tökkää

Tekijät: Watt Fiona, Barker Stephen

Muut tekijät: Nuttila Kalle (kääntäjä)

Kustantaja: Lasten Keskus

Painosvuosi: 2015

Äkkää ja tökkää kotona

Tekijät: Watt Fiona, Barker Stephen

Muut tekijät: Nuuttila Kalle (kääntäjä)

Kustantaja: Lasten Keskus

Painosvuosi: 2016

                            

Arvaatko kuka?

Arvoitukselliset ja toiminnalliset kirjat ovat lapsista yleensä hauskoja. Aloitetaan siis blogi niistä.

En voinut olla tarttumatta viime vuonna julkaistuun Kukkuu -kirjaan houkuttelevan kuvituksen vuoksi. Giuliano Ferrin akvarellikuvat ovat niin hienosti toteutettuja, että aikuinen jää helposti tutkailemaan niitä vähän pidemmäksikin aikaa.

Usein akvarellein toteutetut kuvitukset ovat pienimmille lapsille liian vaikeita hahmottaa. Tässä kirjassa kontrastia ja värejä kuitenkin löytyy sopivasti. Kuvat eivät myöskään ole liian monitasoisia. Näitä voikin katsella jo aivan pienen vauvan kanssa, jonka kiinnostusta herättää isot yksinkertaiset hahmot ja niiden silmät.

Kirja itsessään on simppeli ja perustuu toistoon. Jokainen aukeama alkaa sanoin "Kukahan on piilossa...", jonka jälkeen lyhyesti loruillen arvoitus paljastuu. Lapsi saa kurkistaa tassujen, sorkkien, käpälien ja siipien takana lymyileviä otuksia. Viimeisellä sivulla luukkujen takana on yllätyksenä peili.

Usein vauvoille tarkoitetut kirjat ovat aikuisen näkökulmasta tylsiä tai sitten ne ovat vauvoille liian vaikeita. Joskus ensikirjojen elinkaari on myös aika lyhyt, koska tarina saattaa uupua kokonaan. Tässä kirjassa on mielestäni molemmille kiinnostavaa katseltavaa, kerronta on lyhykäisyydessäänkin sujuvaa ja arvoitukset jaksavat kiehtoa vielä vähän vanhempaakin lasta.


Kukkuu
Tekijät: Ferri Giuliano

Muut tekijät: Tonteri Maisa (kääntäjä)

Kustantaja: Lasten Keskus

Painosvuosi: 2015

Blogi lastenkirjoille

Tervetuloa seuraamaan blogiani! Kokoan tänne poimintoja lukemistani lastenkirjoista.

Blogit toimivat oivallisena tietolähteenä, kun etsii lapsille hyvää luettavaa ja katseltavaa. Kirjablogeja on paljon, mutta lastenkirjoja niissä käsitellään pääsääntöisesti hyvin vähän, jos lainkaan. Ainoastaan lastenkirjoihin keskittyviä blogeja on selvästi vähemmän, joten uusille blogeille on vielä tilaa. Uudestaan! -blogin tarkoitus on kannustaa aikuisia ja lapsia mielenkiintoisten tarinoiden ja kuvien äärelle.

Aloitan blogini loru-, kuva- ja katselukirjoilla. Tulossa on sekä uutuuksia että hyvin vanhoja kirjoja, joita meillä luetaan uudestaan.

Kommentointi on sallittua. Otan mielelläni vastaan lukuvinkkejä ja -ehdotuksia sekä blogiin liittyviä kehitysehdotuksia.