tiistai 21. helmikuuta 2017

Vauva- ja taaperohuumoria

Usein vauvoille tarkoitetut kirjat ovat suorastaan liian yksinkertaisia ja helppoja, joista tuntuu puuttuvan ajatus. Kirjoja katsellessa tulee päällimmäisenä mieleen, että niiden tekeminen on ollut vaivatonta. Aivan pienet vauvat eivät toki sitä ymmärrä, mutta minusta sellaisia kirjoja on häiritsevää lukea.

Siksi ilahdunkin joka kerta, kun löydän vauvoille sopivan kirjan, johon on selvästi käytetty ajatusta.



Amerikkalainen kuvittaja Leslie Patricelli on onnistunut pitämään kirjat yksinkertaisina, hauskoina ja kiinnostavina.

Hius, Paukku, Potalla ja Halataan kirjoissa päähenkilönä on ilmeikäs vauva. Aiheet ovat konkreettisia, selkeitä ja tuttuja asioita pienen ihmisen arkielämästä. Erityisen tervetullut vauvakirjojen aihevalikoimaan on tämän talven uutuuskirja Hius, jossa aiheena on hiusten kasvaminen ja leikkaaminen.

Potalla ja Paukku tutkailevat aiheitaan luontevan humoristisella otteella. Kumpainenkin sopii hyvin lukemistoksi lapsen pottaharjoittelun ollessa ajankohtainen. Potta-aihetta lähestytään vähän totisemmin ihmetellen kuin pieruja, mutta lopussa riemulla ei ole rajaa, kun potalla käynti onnistuu.

Halataan -kirjassa on tuttu ja iki-ihana aihe, jonka todisteeksi taaperomme innostuu yleensä halailemaan ja pusuttelemaan myös kirjan hahmoa.


Kirjat ovat pieniin käsiin sopivan kokoisia ja pahvisivuisia. Aukeamilla on vain vähän tekstiä ja kerronta on minä -muodossa. Sarjakuvamainen ja kepeä tyyli sopii näihin kirjoihin ja se näyttää kelpaavan paremmin kuin hyvin myös taaperolle.


Myös kuvitukset ovat selkeitä. Taustalla on yleensä vahva väri ja ääriviivat ovat tummat. Alkuperäiset kuvitukset on oikeasti maalattu maalein ja siveltimin kangaspohjalle, minkä annetaan näkyä myös kirjan sivuilla. Tekstuuri ja maalausjälki tuokin sivuille lämpöä sekä eloa, jollaista kokonaan digitaalisesti kuvitetuista kirjoista ei yleensä löydy.



Nämä neljä kirjaa ovat löytäneet meillä paikkansa parhaimpien vauva- ja taaperokirjojen joukosta. Hauskoja kuvia katsellessa äiti ja isäkin tulevat iloiselle tuulelle.


Hius (2016), Paukku (2014), Potalla (2013), Halataan (2012)
Tekijät: Patricelli Leslie
Muut tekijät: Sirola Rauna (kääntäjä), Rauta Tuuli-Maaria (Halataan -kirjan kääntäjä)
Kustantaja: Lasten Keskus



keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Yllätyksetön Pipsa


Yllätyksenä kustantajalta saatu ääninappikirja Pipsa Possu – Tömistä ja ärjy! Retki dinosauruspuistoon on ensivaikutelmaltaan juuri sellainen kirja, jonka luulisi kiinnostavan pieniä lapsia. Jännittäviä dinosauruksia, tömistelyä ja ärjymistä sekä ääninapit. Meillä se ei kuitenkaan ole päässyt suosikkikirjojen joukkoon.




Kirjaa on helppo lukea pienenkin lapsen kanssa, koska siinä on vahvat sivut ja ääninapit reagoivat kevyempään kosketukseen kuin esimerkiksi Elmerin orkesterissa. Vaikka kirja onkin kauttaaltaan tukeva ja pienten lasten käsittelyn kestävä, niin sen tarina ja sanasto eivät kuitenkaan ole helpoimmasta päästä. Kirjassa on myös sama ongelma kuin useissa muissa ääninappikirjoissa, eli liian kovat ja korviin pistävät äänet, jotka saattavat pelottaa pienimpiä lukijoita.



Pipsa Possu ja ystävät kuuluvat hahmoihin, joka herättävät ristiriitaisia tunteita. Toisaalta joukko on ihan sympaattinen, mutta visuaalisesti Pipsat eivät mielestäni tarjoa mitään erityistä. Tämä kirja on kuvitukseltaan tasaisen yllätyksetön ja värimaailmaltaan tummanpuhuva.



Kirjan tarina itsessään on ihan kiva ja uskon, että aika tekee tehtävänsä tämän kirjan kanssa. Kun lapsi kasvaa, niin sisältö avautuu paremmin.



Pipsa Possu – Tömistä ja ärjy! Retki dinosauruspuistoon
Kustantaja: Otava
Painosvuosi: 2015


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tulossa keväällä ja seuraa Bloglovin'issa

Follow my blog with Bloglovin

Vihdoin olen saanut järjesteltyä aikaa jatkaa syksyn kiireiden jalkoihin jäänyttä blogiani ja sen kunniaksi Uudestaan! -blogi löytyy nyt myös Bloglovin'ista. Klikkaamalla yllä olevaa linkkiä voit lukea blogia Bloglovin'issa tai voit seurata blogia liittymällä lukijaksi tästä: Seuraa blogia.

Kevään aikana blogiin on tulossa ihania taaperoille sopivia katselukirjoja ja herkullisen helppoja kuvakirjoja. Kirjojen aihepiireistä voin paljastaa sen verran, että ainakin pottakirja tai toivottavasti useampikin pääsee esiin lähiviikkojen aikana. Luukkukirjat, sanojen opettelu ja ääninappikirjat ovat meillä myös edelleen ajankohtaisia, joten todennäköisesti kirjoitan niistäkin lisää.

Monet lapsiperheessä kohdattavat aiheet voi käsitellä lasten kanssa kirjojen avulla. Mistä pieniin lapsiin liittyvistä aihepiireistä tai teemoista haluaisit lukea blogissani?





tiistai 7. helmikuuta 2017

Hauskasti nok nok nokittu kirja

Maisa kirjoista tutun












Nok nok nok
Tekijät:
Muut tekijät: Korolainen Tuula (kääntäjä)
Kustantaja: Lasten Keskus 
Painosvuosi: 2016

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Elmerin värikäs ääninappikirja


Joskus tulee eteen hetkiä, jolloin tarvitaan vähän ekstraa ylläpitämään pienen lapsen mielenkiintoa. Meillä tällainen tilanne osuu kohdalle yleensä autossa, kun lapsi ei enää malttaisi istua paikallaan. Silloin kaivamme esiin ääninappikirjan.

Ääninappikirjoista tähän mennessä ehdottomasti paras kohdallemme tullut kirja on Elmerin orkesteri. Siinä yhdistyvät kolme tärkeää mielenkiinnon ylläpitäjää: rikas kuvitus, selkeä tarina ja erikoiset äänet.


Ne joille Elmerin retket ovat jo entuudestaan tuttuja osaavat odottaa värikylläistä ja elävää kuvitusta. Suurin syy, miksi omistamme juuri tämän ääninappikirjan onkin sen leikittelevässä kuvamaailmassa. Moni ääninapilla varustettu kirja turvautuu liikaa äänien lumoon, jolloin kuvitus tai tarina jää ontoksi. Elmerin orkesteri on visuaalisesti kiehtova. Siksi sitä lukee ja katselee mielellään ilman ääniäkin.


Toinen ääninappikirjoja vaivaava ongelma on liian kovat ja epämiellyttävät äänet. Tässä kirjassa äänet ovat hyvinkin siedettäviä ellei jopa hauskoja. Ainoastaan linnun viserrys kuulostaa kovalta ja pistävältä. Krokotiilin hampaiden kalistelu on puolestaan lapsen ja äidin mielestä kirjan hauskinta antia.


Tässä kirjassa ääninapit vaativat tarkan ja napakan painalluksen. Taaperomme ei siis onnistu joka kerta saamaan ääniä kuuluviin. Kovin pienen lapsen omatoimiseen lukemiseen tämä kirja ei muutenkaan sovi, koska kirjan sivut ovat ohuet.

Meillä tämä kirja kiinnostaa kuitenkin jo taaperoa, joten paksummat sivut helpottaisivat myös yhteisiä lukuhetkiä. Kirja on myös melko kookas, joten autolukemiseksi se ei ole kaikkein helpoimmasta päästä. Silti Elmerin iloinen ja äänekäs orkesteri pääsee meillä jatkossakin mukaan automatkoille.




Elmerin orkesteri
Tekijät: David McKee
Muut tekijät: Terhi Leskinen (suomentaja)
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä
Painosvuosi: 2016



maanantai 15. elokuuta 2016

Menopelejä karnevaaliväreissä


Tämän kesän uutuuskirja Brum brum on leikkisä katselukirja, joka erottuu vahvalla graafisella tyylillään. Kirjassa esitellään eläinhahmojen kuljettamia menopelejä kaivurista sähköautoon.



Tässä kirjassa parasta on värien rohkea käyttö. Lakaisuautot ja trukit esitetään räiskyvästi ja kirja onkin kuin graafisten muotojen ja värien karnevaalikulkue.

Usein ajoneuvoja käsittelevät kirjat suunnataan peittelemättömästi pojille ja poikien vanhemmille. Brum brum onnistuu olemaan ilahduttavasti houkutteleva myös tyttölapsen näkökulmasta.


Kirjassa riittää katseltavaa vauvasta leikki-ikäiseen, mutta sen sivut ovat niin liukkaat ja yllättävän ohuet, että se ei sovellu pikkuisten käsien hypisteltäväksi. Paksuilla pahvisivuilla kirja olisi huomattavasti parempi ja se sopisi jopa pienten vauvojen kanssa katseltavaksi.


Kirjan tyyliin sopivasti myös kieli on kulmikasta ja sanavalinnat ovat paikoin yllätyksellisiä. Kulmikkuutta lisää fonttivalinta, joka vaatii lukijalta vähän enemmän. Ainakin ensikertaa luettaessa.



Kokonaisuutena kirja on hauska ja omalaatuinen ajoneuvokirja, joka jää taatusti mieleen.

Brum brum
Tekijät: Nina Pirhonen
Kustantaja: Otava
Painosvuosi: 2016


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Mörkylin luukkukirja pienille


Vauvalle sopivia luukkukirjoja on tullut vastaan melko vähän. Suuri osa on selvästi suunnattu taaperoille tai vähän vanhemmille lapsille. Lisäksi niissä on harvoin yhtä moni asia on niin hienosti kohdallaan kuin Mörkylin ensikirjassa Kuka asuu täällä? Siitä uskaltaudunkin sanomaan, että se kuuluu selvästi aivan pienille suunnattujen luukkukirjojen parhaimmistoon. Kirja on jännittävä, sympaattinen, opettavainen, sopivan helppo ja tukevasti tehty.

Mörkylin ensikirja kuuluu pienille suunnattujen luukkukirjojen parhaimmistoon.
Mörkyli on hirmuinen, mutta silti lempeä hahmo, joka kiinnostaa varmasti vähän vanhempaakin lukijaa. Vauvaikäiselle kirjassa on sopivan selkeät kuvat, joissa ei ole liikaa tasoja. Kuvitettu luukku on valkoisella taustalla ja sieltä takaa paljastuu hahmo.



Kuka asuu täällä? -kirjassa on kunnolliset paksut pahvisivut ja tukevat isot luukut, jotka eivät repeydy heti ensilukemalla. Luukuissa on myös kurkistusaukkoja, joista näkyy pilkahduksia alla olevasta hahmosta.


Mörkylin silmät vilahtaa puiden runkojen välissä. Luukuissa on pieniä oukkoja, joista alla olevat hahmot pilkahtavat.

Tässä kirjassa ei kikkailla kielellä vaan kysymykset ovat luontevia ja helppoja kuten "Kuka asuu puupinossa?". Ja puukasan alta paljastuu "Käärme".

Konstailematon kieli ja kuvitus tekee kirjasta selkeän.

Kirjassa on viisi aukeamaa, joista neljä sisältää avattavan luukun. Viimeisellä aukeamalla ei ole luukkua vaan isosta kuvasta voi etsiä luukkujen alta paljastuneita eläimiä. Kirja on koukuttava ja se luetaankin yleensä joka kerta samantien uudestaan.


Kuka asuu täällä?
Tekijät: Julia Donaldson, Axel Scheffler
Muut tekijät: Kirsikka Myllyrinne (suomentaja)
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy
Painosvuosi: 04/2016