Mörkylin luukkukirja pienille

Vauvalle sopivia luukkukirjoja on tullut vastaan melko vähän. Suuri osa on selvästi suunnattu taaperoille tai vähän vanhemmille lapsille. Lisäksi niissä on harvoin yhtä moni asia on niin hienosti kohdallaan kuin Mörkylin ensikirjassa Kuka asuu täällä? Siitä uskaltaudunkin sanomaan, että se kuuluu selvästi aivan pienille suunnattujen luukkukirjojen parhaimmistoon. Kirja on jännittävä, sympaattinen, opettavainen, sopivan helppo ja tukevasti tehty.

Mörkylin ensikirja kuuluu pienille suunnattujen luukkukirjojen parhaimmistoon.

Mörkyli on hirmuinen, mutta silti lempeä hahmo, joka kiinnostaa varmasti vähän vanhempaakin lukijaa. Vauvaikäiselle kirjassa on sopivan selkeät kuvat, joissa ei ole liikaa tasoja. Kuvitettu luukku on valkoisella taustalla ja sieltä takaa paljastuu hahmo.

Kuka asuu täällä? -kirjassa on kunnolliset paksut pahvisivut ja tukevat isot luukut, jotka eivät repeydy heti ensilukemalla. Luukuissa on myös kurkistusaukkoja, joista näkyy pilkahduksia alla olevasta hahmosta.

Mörkylin silmät vilahtaa puiden runkojen välissä. Luukuissa on pieniä oukkoja, joista alla olevat hahmot pilkahtavat.

Tässä kirjassa ei kikkailla kielellä vaan kysymykset ovat luontevia ja helppoja kuten "Kuka asuu puupinossa?". Ja puukasan alta paljastuu "Käärme".

Konstailematon kieli ja kuvitus tekee kirjasta selkeän.

Kirjassa on viisi aukeamaa, joista neljä sisältää avattavan luukun. Viimeisellä aukeamalla ei ole luukkua vaan isosta kuvasta voi etsiä luukkujen alta paljastuneita eläimiä. Kirja on koukuttava ja se luetaankin yleensä joka kerta samantien uudestaan.


Kuka asuu täällä?

Tekijät: Julia Donaldson, Axel Scheffler

Muut tekijät: Kirsikka Myllyrinne (suomentaja)

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy

Painosvuosi: 04/2016

Ensimmäinen katselukirja

Räikeillä väriyhdistelmillä toteutettu, yli kolmekymmentä vuotta vanha, kirja ansaitsee tulla huomioiduksi tässä blogissa. Mummolan aarrelaatikosta löytynyt Minun maailmani -kirja on kulunut puhki selkämyksestään, sillä sitä on luettu monen lapsen voimin.

Tämä melkein puhkiselattu kirja on vuoden -83 painos. Vuonna 1977 julkaistua kirjaa on jaettu 90-luvulla myös äitiyspakkauksessa.

Meillä on alusta alkaen ollut iso pino erilaisia pahvisia katselukirjoja, joita olemme vauvan kanssa katselleet. Äitinä olen kiinnostuneena tarkkaillut, kuinka vauvan kehitys etenee ja mistä hän milloinkin kiinnostuu. Minun maailmani oli selvästi ensimmäinen kirja, jota vauva jaksoi tarkastella ja tutkia pidempiä aikoja. Muistaakseni kirjan kuvat alkoivat kiinnostaa vauvaa noin kuuden viikon iästä alkaen.

Minun maailmani -kirja on täynnä värien sekamelskaa.

Minun maailmani on melko pienikokoinen pahvisivuinen kirja. Siinä ei ole lainkaan tekstiä vaan jokaisella aukeamalla on kahdeksan omassa laatikossaan olevaa kuvaa. Aukeamat on jaettu teemoittain: lelut, maalla, matkalla, kotona sekä marjoja ja hedelmiä.

Vauvan ensimmäiseksi kirjaksi tässä on aika paljon katseltavaa. Kuvista löytyy kontrasteja sekä vastavärejä ja niissä on paljon yksityiskohtia. Olinkin yllättynyt, että juuri tämä kirja oli vauvasta kiinnostava eivätkä suurempia ja yksinkertaisempia kuvia sisältävät ensikirjat, joita myös katselimme. Kirjan takakansi kertookin, että "kirja on suunniteltu juuri sellaisia lapsia varten, jotka ovat tarkkoja keksimään kuvien pienet yksityispiirteet".

Vanhan ajan televisio ja puhelin hymyilyttävät aikuista lukijaa. Kuinkahan nykylapset ymmärtävät vanhat lankapuhelimet?

Aikuiselle väriyhdistelmät ovat aika ärtsyjä ja kirjan "lukeminen" vaatii jonkinlaista sanoittamista tai spontaania jutustelua vauvan kanssa. Hedelmät ja eläimet ovat aiheina ajattomia, mutta kirjassa on myös nostalgisia yksityiskohtia kuten vanhanajan televisio ja puhelin.

Hedelmät ja marjat ovat ajattomia aiheita ja kuvina kirjan helpoimmasta päästä.

Vuonna 1977 julkaistusta kirjasta löytyy kovin vähän tietoa, mutta ilmeisesti sitä on jaettu äitiyspakkauksissa ainakin vuosina -94 ja -95. En tiedä olisinko tarttunut kirjaan, jos se olisi tullut vastaan kirjakaupan hyllyllä. Kansikuva ei oikein kerro kirjan sisällöstä mitään ja kirja on muutenkin kaikkea muuta kuin ihanan houkuttelevan näköinen ensikirja, mutta lapselle se on ollut ensimmäinen oikeasti kiinnostava kuvakirja.


Minun maailmani

Kustantaja: Kirjalito

Painosvuosi: 1983

Arvaatko kuka?

Arvoitukselliset ja toiminnalliset kirjat ovat lapsista yleensä hauskoja. Aloitetaan siis blogi niistä.

En voinut olla tarttumatta viime vuonna julkaistuun Kukkuu -kirjaan houkuttelevan kuvituksen vuoksi. Giuliano Ferrin akvarellikuvat ovat niin hienosti toteutettuja, että aikuinen jää helposti tutkailemaan niitä vähän pidemmäksikin aikaa.

Usein akvarellein toteutetut kuvitukset ovat pienimmille lapsille liian vaikeita hahmottaa. Tässä kirjassa kontrastia ja värejä kuitenkin löytyy sopivasti. Kuvat eivät myöskään ole liian monitasoisia. Näitä voikin katsella jo aivan pienen vauvan kanssa, jonka kiinnostusta herättää isot yksinkertaiset hahmot ja niiden silmät.

Kirja itsessään on simppeli ja perustuu toistoon. Jokainen aukeama alkaa sanoin "Kukahan on piilossa...", jonka jälkeen lyhyesti loruillen arvoitus paljastuu. Lapsi saa kurkistaa tassujen, sorkkien, käpälien ja siipien takana lymyileviä otuksia. Viimeisellä sivulla luukkujen takana on yllätyksenä peili.

Usein vauvoille tarkoitetut kirjat ovat aikuisen näkökulmasta tylsiä tai sitten ne ovat vauvoille liian vaikeita. Joskus ensikirjojen elinkaari on myös aika lyhyt, koska tarina saattaa uupua kokonaan. Tässä kirjassa on mielestäni molemmille kiinnostavaa katseltavaa, kerronta on lyhykäisyydessäänkin sujuvaa ja arvoitukset jaksavat kiehtoa vielä vähän vanhempaakin lasta.


Kukkuu
Tekijät: Ferri Giuliano

Muut tekijät: Tonteri Maisa (kääntäjä)

Kustantaja: Lasten Keskus

Painosvuosi: 2015