Luetaan tuplasti!

Kun äiti istahtaa sohvalle tai lattialle, se tarkoittaa lasten mielessä lukuhetkeä. Yksivuotias pyllähtää jo tottuneesti syliin kirja kainalossaan. Leikki-ikäinen tupsahtaa polvelle tai kainaloon ja pyytää: Äiti luetaanko!

Jos äiti on kiireinen isompi osaa omatoimisesti paikata äidin virkaa ja "lukee" ulkomuistista ääneen pienemmälle.

Lukuinto ei suinkaan ole siis hiipumassa. Se on viime kuukausina tuplaantunut!

Lisää kiinnostavia lastenkirjoja tulossa blogiin sitä mukaa, kun saan taas raivattua aikaa blogille.

Kirja retkestä kirjastoon

Tomppa-kirjat kuuluvat havaintoni mukaan monen lapsen suosikkeihin. Meillä kirjastokassiin päätyy lähes joka lainauskerta vähintään yksi Tomppa-kirja. Tompasta on muodostunut lapsellemme lähes idoli, jonka tekemisiä ihmetellään ja ihaillaan.

Tomppa-kirjasarjan viimeisin teos on juuri julkaistu Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka, joka pitikin heti saada meille luettavaksi. Kirja kertoo Tompan ja konttaavaksi kasvaneen pikkusiskon, Kertun, retkestä uuteen Helsingin keskustakirjasto Oodiin.

Kirja on kaikin puolin tuttua Tomppaa. Kirjastossa käyminen on aiheena niin tuttu, että lapsen on helppo tarttua ja samaistua siihen.

Monille Oodi jää tavoittamattomaksi paikaksi, kuten meillekin, mutta se ei näyttänyt lasta häiritsevän. Kirjan innoittamana teimme lasten kanssa retken lähitienoon isoimpaan kirjastoon, jossa emme olleet vielä yhdessä käyneet. Ihan niin kuin Tomppakin!


Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka

Tekijä: Kristiina Louhi

Kustantaja: Tammi

Painosvuosi: 2018

Leikkisä pikku panda tempaa mukaansa

Lasten kirjoilla on perinteisesti selkeä kasvatus- tai opetustehtävä. On ihana huomata, että pienille lapsille osataan tehdä myös laadukkaita, vähän kevyempiäkin teoksia. Syksyn uutuuskirjassa Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi... päällimäinen vaikutelma on lapsekkaan hulvaton.

Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi... (2018) on syksyn leikkisä uutuuskirja taaperoille ja leikki-ikäisille.  

Teos on leikkisä tarina sympaattisesta pandasta, joka sanoo poks ja törmää johonkin. Keinuun, palloon, imuriin ja viimein tutulta tuoksuviin vanhempiinsa. Tekstiä on vähän ja toistoa sopivasti, joten kirja vetoaa varmasti pieniin lapsiin.

Marja Nygårdin eloisasti kuvittamassa kirjassa seikkailee pikku panda.

Hassutteleva kirja on kepeydestään huolimatta tehty ajatuksella. Kuvitus on eloisaa ja taitto rytmikästä. Yksinkertaisilla elementeillä on luotu draaman kaarta noudatteleva tarina. Jännitettä luovat peiton alla oleva pimeys ja imurin hurina. Pandan seikkailu päättyy turvallisesti äidin ja isän luo. Meillä lapsi osaa selvästi odottaa tätä loppuhuipennusta ja on tyytyväinen tarinan päätökseen.

Pikku pandan tarinassa on toistoa, mutta vastakohdat tulevat tutuiksi huomaamatta.

Tätä kirjaa on hauska lukea ääneen ja tästä lapsikin selkeästi pitää. Meillä kirja tempaa lapsen helposti mukaansa yhteiseen mielikuvitusleikkiin, jonka avulla on saatu monta uhmaikäisen kanssa hankalaa tilannetta sujumaan kirjaimellisesti kuin leikkien.


Poks, sanoi pikku panda

Tekijät: Tuuli-Maria Rauta, Marja Nygård

Kustantaja: Lasten Keskus

Painosvuosi: 2018

Humoristinen vai huolestuttava Laastarikirja

Tällä kertaa esittelen poikkeuksellisesti kirjan, jonka olen saanut lukea lapselle vain kerran. Omat ja lapsen mieltymykset eriävät tämän kirjan kohdalla selvästi.

Urhon ja Onnan laastarikirjassa pääsee liimailemaan laastareita.

Mitä mainioin idea pienen lapsen laastarivillitykseen: laastarikirja, jossa on yhä uudestaan liimattavat laastarit. Näin ainakin kuvittelin, kun huomasin syksyn uutuutena julkaistun Urhon ja Onnan laastarikirjan.

Aiemmista Urho ja Onna -kirjoista tuttu, selkeä, graafinen ja värikäs, tyyli jatkuu myös tässä teoksessa.

Meillä on luettu Antti Nikusen Onna ja Urho -kirjoja aiemminkin, joten hahmot ja kirjan tyyli ovat tuttuja. Kirja itsessään ja liimattavat laastarit vaikuttivat aluksi kiinnostavan lasta kovastikin, mutta ensimmäisen lukukerran jälkeen lapsi ei ole enää halunnut lukea kirjaa. Se on hyvin poikkeuksellista meillä.

Kysyttäessä lapsi ei osaa vielä sanoa, miksi ei halua kirjaa luettavan. Oma päätelmäni on, että hän eläytyy kirjaan voimakkaasti ja hänestä tuntuu pahalta, kun Onnaan tai Urhoon tulee sattuu.

Välillä Onnan ja Urhon leikit yltyvät hurjaksi. Ja sitten saattaa sattua.

Kirjassa on hurja meno ja sen on tarjoitus olla hauska. Itseäni se huvittaakin, mutta leikki-iän kynnyksellä oleva lapseni oli kovin vakava ja selvästi huolestunut kaverusten touhuista. Hän ihmetteli, missä on Onnan ja Urhon äiti? Ja kuka heitä lohduttaa ja hoitaa?

Tämä kirja sai meidät molemmat mietteliääksi. Se on hyvä juttu.

Oletteko lukeneet yhdessä lastenne kanssa tätä kirjaa? Millaisia ajatuksia teille heräsi?
 

Urhon ja Onnan laastarikirja

Tekijä: Antti Nikunen

Kustantaja: WSOY

Painosvuosi: 2018

Joulukirjoja

Olen etsinyt pienille lapsille sopivaa joulukirjaa, jonka avulla voisi kertoa ja muistella, millaisia asioita joulunaikaan liittyy. Suurin osa joulukirjoista on selvästi tehty vanhemmille lapsille, jotka jo jaksavat kuunnella pitkiä tarinoita.

Soiva joulukuusi ja Touhulan kirjajoulukalenteri johdattavat kohti joulun aikaa.

Tämän syksyn uutuuksista löysin pahvisivuisen kiinnostavalta vaikuttavan kirjan nimeltä Soiva joulukuusi. Siinä on leikkisä idea, kirjan voi pystyttää pöydälle kuin joulukuusen. Lisäksi siitä löytyy pieniä lapsia kiinnostava ääninappi.

Leikkisän kirjan sivuilla on etsimistehtäviä ja sen voi pystyttää kuin joulukuusen.

Soivan joulukuusen sivuilta löytyy kuvitettuna kaikki tärkeimmät jouluvalmistelut kuten pipareiden leivonta, joulukuusen haku ja -koristelu. Myös joulupukki, tontut, porot ja lahjapaketit vilahtelevat sivuilla.

Aukeamat sisältävät laskemiseen liittyviä pikku tehtäviä kuten "Löydätkö 5 jänistä, 3 kettua...", joten kirjassa riittää katseltavaa vähän vanhemmallekin joulun odottajalle.

Ääninappikirjojen tyyppivikaa potevan Soivan joulukuusen napista raikaa Kulkuset aivan liian lujaa.

Suureksi harmiksi kirjassa on vaikeasti korjattavissa oleva ääninappikirjojen tyyppivika. Kulkuset -joulurallatus soi hirvittävän kovaa. Lukuetäisyydellä kuunneltaessa sävelmä ottaa sekä aikuisen että lapsen korviin.


Pienen lapsen muisti ei riitä kunnolla edelliseen jouluun saakka, joten joulunodotus sujuisi varmasti kokonaan ilman joulukalenteriakin. Meillä ollaan kuitenkin niin innoissaan lastenkirjoista, että en malttanut olla tarttumatta ihanalta vaikuttavaan Touhulan kirjajoulukalenteriin.

Touhulan kirjajoulukalenterin luukuista löytyy Richard Scarryn aiemmin julkaistuja minikokoisia kirjoja.

Richard Scarryn kuvitukset tuovat mieleen lämpimiä muistoja lapsuudesta. Odotankin innolla, että pääsemme avaamaan yhdessä lapsen kanssa luukkuja. Joulukalenterin sisältämät kirjat ovat nimittäin ennakkotietojeni mukaan vanhoja, kokonaisia julkaisuja, mutta minikoossa. Ainakin äiti pääsee tämän kalenterin myötä taatusti joulunodotuksen tunnelmiin.

Millaisia kokemuksia teillä on kirjajoulukalentereista?

Soiva joulukuusi

Kustantaja: Tammi

Painosvuosi: 2017

Touhulan kirjajoulukalenteri

Tekijä: Richard Scarry

Kustantaja: Tammi

Painosvuosi: 2017

Pienten lasten Viiru ja Pesonen

Viiru ja Pesonen on rakastettu parivaljakko, jonka kommelluksista on päästy nauttimaan jo 80-luvulta asti. Vihdoin viime vuonna julkaistiin ensimmäinen pienille lapsille suunnattu Viiru ja Pesonen. Pitihän se saada pian meillekin luettavaksi.

Viiru ja Pesonen piilosilla on ensimmäinen perheen pienimmille suunnattu Viiru ja Pesonen.

Kirjan sivut ovat tukevaa pahvia. Kooltaan se on juuri sopiva taaperon kanssa luettavaksi. Kuvitus on muista teoksista tuttua, ihanan kodikasta ja rehevää. Kuvissa näkyy paljon luonnosta ja puutarhasta tuttuja asioita kastelukannusta mustikanvarpuihin, jotka kiinnostavat jo taaperoa. Aivan pienimmille lapsille kuvissa saattaa olla liikaa yksityiskohtia ja vaikeammin hahmotettavia ulottuvuuksia.

Kuvitus on kodikkaan rehevää. Yksityiskohtia on paljon ja kuvakulmat vaihtelevia.

Suurin pettymys tämän muuten mainion kirjan kohdalla on tekstin runsaus. Vuoropuhelua on yksinkertaisesti liikaa eikä taapero tai välttämättä leikki-ikäinenkään pysy tarinan juonessa kiinni. Meillä kirjan tarina kerrotaan vielä omin sanoin tiivistettynä versiona. Ainoastaan loppuhuipennus luetaan kirjasta.

Kirjan loppuhuipennus ja Pesosen nikkaroima polkuauto ovat kerta toisensa jälkeen yhtä kiehtovia.

Tarina itsessään on herttainen ja pientäkin lasta kiinnostava. Viiru etsii Pesosta, kunnes viimein kanat huomaavat puusta Pesosen hatun; ehkä Pesonen on sen alla. Kirjan loppu on kerta toisensa jälkeen jännittävä ja kiehtova eikä Pesosen hatun ja Viirulle nikkaroidun polkuauton ihmettelystä meinaa tulla loppua.


Viiru ja Pesonen piilosilla

Tekijä: Sven Nordqvist

Muut tekijät: Tittamari Marttinen (kääntäjä)

Kustantaja: Tammi

Painosvuosi: 2016

Lisää taaperohuumoria

Huumorin ymmärtäminen on usein osoitus tietynasteisesta älykkyydestä. Se kertoo kyvystä ymmärtää asioilla olevan useampia näkökulmia. Siksi taaperohuumori on erityisen kiehtovaa. Se antaa aikuiselle mahdollisuuden seurata lapsen ajatuksentason kehitystä. Samalla saa yleensä itsekin nauraa ja pitää hauskaa lapsen kanssa.

Kun kirjojen mainoslauseena on "parasta taaperohuumoria pitkiin aikoihin" niin onhan sellaisiin tartuttava aivan ensitilassa. Antti Nikusen esikoisteokset Urho on huoltomies ja Onna on poliisi rakentuvat samalla tavalla. Lapsi kuvittelee ympärilleen ammattiin kuuluvia asioita ja lopussa paljastaa "Juksasin!"

Tarina perustuu toistoon ja useiden lukukertojen kautta yllättävän pienikin lukija pääsee juonen jyvälle. Onnan ja Urhon touhut vaikuttavat selvästi olevan kiinnostavia ja hassuja, mutta varsinaista naurun remakkaa nämä eivät ole ainakaan vielä saaneet meillä aikaan.

Kirjoissa on selkeä ja vahvakontrastinen kuvitus, joka näyttää vetoavan tehokkaasti taaperoon ja todennäköisesti myös vauvoihin. Meillä näitä kirjoja on alusta alkaen kanniskeltu tiuhaan tahtiin vanhemmille luettavaksi. Paksuhkot paperisivut ovat pysyneet ahkerasta lukemisesta huolimatta vielä siisteinä, mutta silti nämä kirjat olisi ehdottomasti kannattanut painaa tukevalle pahville.

Urho on huoltomies & Onna on poliisi

Tekijät: Antti Nikunen

Kustantaja: WSOY

Painosvuosi: 2017